Ollessani pieni, kadehdin ystäväni hienoa Barbia, jonka kädet nousivat nappia painamalla. Koulukaverin luona käydessäni pääsin leikkimään hänen upeilla Fabuland-hahmoillaan. Game & Watch-käsikonsolien pelivuorosta sai aina tapella veljen kanssa. Näitä muistoja ja mielikuvia olen maalannut Muovinen lapsuus-näyttelyyni; Barbi jaksaa hymyillä, vaikka tukka olisi kuinka takussa, Hello Kitty taas pysyy yhtä ilmeettömänä, vaikka sattuisi mitä.

En pyri kuvaamaan taiteessani vain mallina olevia esineitä, vaan kaikkia niitä muistoja, joita ihmisillä tulee esineistä mieleen. Mielleyhtymiä on miltei yhtä paljon kun ihmisiä ja vaikka katsojalla itsellään ei olisi esineistä tärkeitä muistoja, saattavat ne muistuttaa vanhasta ystävästä, menneestä aikakaudesta, mummolasta tai vaikkapa siitä kuinka istui lapsena sohvalla katsomassa kaupan kuvastoa. Kenties esineet tuovat pintaan jonkin jo unohtuneen tilanteen tai henkilön. Lähtökohtani on tuoda ihmisten mieleen hyviä muistoja. Haluan tuoda arjen sisältä sen omaksi vastapainoksi iloa sekä lämpöä sekä saada ihmiset hetkeksi unohtamaan murheensa.

Roasbergin näyttelyyn tekemäni työt ovat maalattu öljy- ja akryylivärein. Maalausten lelut ovat, minun töilleni tuttuun tapaan, reilusti suurennettuja ja värikkäitä.

Olen Perttelissä asuva kuvataiteilija. Valmistuin vuonna 2003 kuvataiteilijaksi Alfa-Art -kuvataidekoulusta ja siitä lähtien olen pitänyt aktiivisesti näyttelyitä. Maalaan pääasiassa öljy- ja akryyliväreillä, sekä teen myös grafiikkaa. Maalaukseni ovat yleensä hyvin värikkäitä ja pop-tyylisiä. Aiheina ovat useimmiten arkiset asiat ja esineet.